Sunday, May 12, 2013
Monday, May 6, 2013
"And if you say we'll be alright, I'll follow you into the light."
Vaasan matkan pääprojektina tällä kertaa oli kuva, jollaista en ole vielä koskaan kokeillut, vaikkakin olen saman lajin edustajia paljon ihastellut - levitaatiokuva. Mitään sen kummempaa teemaa kuvalle ei keksitty, vaan päätin keskittyä vaan rauhassa siihen tekniseen suorittamiseen, kun en tiennyt, osaisinko tällaista ylipäätään tehdä. Valitsin tietenkin jokseenkin hankalan asennonkin Heidille (esim. pystyasento hyppäämällä olisi ollut helpompi vaihtoehto), ja taustan päätin kuvata panoraamana (kunnollisen laajiksen puutteen sekä visuaalisen efektin vuoksi), joten jo tässä kokonaisuudessa oli ihan tarpeeksi lankoja pideltävänä.
Käytännössä kuvan kuvaamiseen ei mennyt varmaan varttiakaan. Kameran ollessa jalustalla kuvasin ensin yläkropasta muutaman erilaisen asennon assarin pidellessä Heidiä jaloista jakkaralla. Sitten kuvattiin alakroppa, minkä jälkeen Heidi pääsi pukemaan vaatteet takaisin päälle, ja minä kuvasin vielä tyhjän taustan, joka koostui lopulta n. 60 ruudusta. Illan vietinkin sitten tiukasti Photoshopin äärellä, jossa parsin ensin taustan kokoon, ja sitten tasomaskien avulla lisäsin Heidin mukaan.
Tämän ja edellisen postauksen kuvat kuvasin Heidin uudenkarhealla 5D mk II:lla, ja voin muuten kertoa, että "pieni" kalustokateus on virallisesti nyt iskenyt. Onhan se iso ja painava - etenkin Heidin 70-200 2.8 -putken kanssa, jolla kuvasin studiokuvat - mutta ei kai pieni urheilu ole koskaan huono asia..? Ehkä minäkin vielä joskus sellaisen pystyn ostamaan...
Loppuun vielä pieni BTS-kuvanen: Witchcraft in the making
Edit: Heidi Järvi |
Malli: Heidi Järvi
Assari: Jarmo Glader
Wednesday, May 1, 2013
Bad Romance
Sunnuntai-iltana minä ja koirani matkasimme Heidin luo Vaasaan ns. hermolomaviikolle. Rentoutumista ja stressitöntä kuvaamista hyvässä seurassa - mikäpä olisikaan mukavampi tapa viettää lomaa.
Maanantaina suuntasimme studiolle, ja minä pääsin taas harjoittelemaan studiovalojen kanssa pelailua. Tarkoituksena oli taas ottaa yhden valon kuvia, ja mukaan otin osaan kuvista myös korkovalon kaveriksi. Omasta mielestäni onnistuin valaistuksessa yli odotusten.
Olen jo pitkään halunnut ottaa kuvia aina vaan vähäpukeisemmista malleista, mutta niin, että niissä olisi joku juju/idea/joku tekijä X, joka erottaisi ne edes vähän semmoisista perusnäteistä nude-kuvista. En tietenkään ole keksimässä pyörää uudelleen, vaan haluaisin pyrkiä tekemään juttuja ja kuvia, jotka ovat minulle itselleni uusia ja erilaisia.
Harjoitukset jatkuvat...
Tuesday, April 30, 2013
Yhden valon harjoituksia
Sunnuntaina oli mitä upein keväinen keli; aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ilma oli lämmin. Täydellinen päivä siis lukittautua pimeään studioon! Kristan kanssa olimme suunnitelleet jo aikapäiviä sitten näitä kuvia ja vihdoin pääsimme niitä toteuttamaan. Ajatuksena oli ottaa tummia ja tunnelmallisia kuvia käyttäen vain yhtä valoa, ja harjoitella vähän erilaisempia ja tiukkoja rajauksia. Jälkimmäinen tavoite osoittautui näistä hankalimmaksi, mutta harjoitukset jatkuvat.
Taustalle laitettiin soimaan herkkismusiikkia ja jotenkin taas lähdin hakemaan Kristasta hieman surumielistä fiilistä. Tästä varmaan peilautuu jotain omia tuntemuksia, mene ja tiedä. Tuollaisessa tunnelmavalaistuksessa on jokseenkin helppo kuitenkin heittäytyä melankoliseksi ja mielestäni Krista täytti toiveeni täydellisesti.
Kuvat: Milla Kouhia Photography
Malli: Krista Kallio
Assari: Pasi Itäsalo
Studion lainasta iso käsi Timo Kivirannalle!
Taustalle laitettiin soimaan herkkismusiikkia ja jotenkin taas lähdin hakemaan Kristasta hieman surumielistä fiilistä. Tästä varmaan peilautuu jotain omia tuntemuksia, mene ja tiedä. Tuollaisessa tunnelmavalaistuksessa on jokseenkin helppo kuitenkin heittäytyä melankoliseksi ja mielestäni Krista täytti toiveeni täydellisesti.
Kuvat: Milla Kouhia Photography
Malli: Krista Kallio
Assari: Pasi Itäsalo
Studion lainasta iso käsi Timo Kivirannalle!
Lopuksi hieman vielä otettiin vähän "hiphopimpaa" kuvaa, sekä hassuteltiin, ja tehtiin pieni kannanotto tähän tämän päivän pin up -hypetykseen, jossa myös Kristan mallijuuret ovat. Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin, pidän kyllä tuosta upeasta 50-luvun tyylistä ja hyvin tehdyistä pin up -kuvista, mutta tosiasia vaan on, että näitä malleja, kuvia ja muita näkee nykyään ihan joka paikassa. Joten, me teimme 'oman näköisemme' pin up -kuvan. ;)
"Every little boy wants to learn to play guitar, so he can pick up all the chicks and be a rock & roll star." -Bon Jovi
Pääsin nappaamaan elämäni ensimmäiset muusikko-/promokuvat viikko sitten perjantaina, kun kauan odotetut ja suunnitellut kuvaukset Juhanin kanssa koittivat. Pikkujännityksen kera kokoonnuimme Pispalan vanhalla tulitikkutehtaalla Juhanin ja Pasin kanssa ja lähdimme etsimään sopivaa leiri- ja kuvauspaikkaa sisältä.
Kuvausten alussa mukana menossa oli myös salamat, mutta päädyin kuitenkin hylkäämään ne suhteellisen nopeasti, kun aloin keksiä, miten Juhania ajetaan. Parhaat kuvat tulivat ehdottomasti niin, että Juhani vaan soitti ja minä räpsin tilannekuvia, eikä pikkusalamat pysyneet siinä vauhdissa mukana. Onneksi tuolla tehtaalla on hyvät isot ikkunat, joista tuli hyvä luonnonvalo sisään. Jonkin verran annettiin asentoja ja jalkojen paikkoja, mutta enimmäkseen huristeltiin mukavasti ja helposti automaattivaihteilla.
Yllä oleva kuva valikoitui tästä setistä henkilökohtaiseksi suosikikseni, koska tuohon hetkeen jotenkin ihmeellisesti sisäistyi se ihminen, johon olen tässä muutaman kuukauden aikana tutustunut; leppoisa, huumorintajuinen rokkimies, jolla on paljon mielenkiintoisia tarinoita elämän iloista ja suruista kerrottavanaan.
Lisähuomautuksena voisin todeta, että on ollut erittäin mukavaa ja jotenkin rentouttavaakin kuvata välillä miehiä. Tietynlaisen täydellisyyden ja kauneuden tavoittelun voi huoletta unohtaa, ja jälkikäsittelykin on jokseenkin erilaista. Toki nätit tytöt aina nättejä tyttöjä ja heitä on aina kiva kuvata, mutta tämän ukkojen enempi kuvaamisen voisin ottaa vaikkapa tämän loppuvuoden tavoitteeksi. :)
Kun säiden jumalat eivät vaan ole minun puolellani...
Viimeviikon kuvausmaraton sai arvoisensa finaalin Sannin luona Raumalla. Heittelin lauantaiaamuna sattumanvaraisia vaatekappaleita ja tavaroita säkkiin, pakkasin ne koiran kera autoon ja näin lähdimme matkaan. Raumalla otettiin pieni ruoka- ja hengähdystauko, minkä jälkeen lähdimme Sannin kanssa Vanhan Rauman ympäristöön kuvaamaan.
Sanni on mestari siinä sopivan käänteispsykologisessa ja hienovaraisessa suostuttelussa, millä myös minut saa kameran "väärälle" puolelle, joten myös minusta tuli lukuisia uusia kuvia.
Jätimme sunnuntaille viikonlopun varsinaiset pääkuvat, joihin oltiin suunniteltu oikein viimeisen päälle hieno merirosvoteema. Sannilta löytyi täydelliset vaatteet, ja jopa vanha upea ruori rekvisiitaksi. Ainoa ja isoin 'mutta' näissä kuvauksissa oli sää. Normaalit ihmiset olivat tuona sunnuntaina kömpineet koloistaan nauttimaan auringosta, joka paistoi lämpimästi pilvettömältä taivaalta. Minä sen sijaan kirosin - teemaan sopivasti - kuin merimies. Näin luonnonvalossa enimmäkseen kuvaavana ihmisenä olen oppinut sen, että kirkas ja tasainen pilvipeite on yleensä se paras kaveri, kun puhutaan kuvaussäästä.
No, koska miljöö oli jo päätetty enkä sitä halunnut muuttaa, niin piti vaan tehdä parhaansa noissa kamalan hankalissa olosuhteissa. Muunmuassa tästä syystä näissä kuvissa photoshop pääsi laulamaan oikein kunnolla, vaikka olisin luultavasti muutenkin tehnyt samanmoisia ratkaisuja. Kuvatessa tavoite oli lähinnä saada vaan Sannin kasvoihin tarpeeksi valoa, ettei ainakaan niitä tarvitsisi pilata sillä, että koittaa kaivaa yksityiskohtia jälkikäteen esiin. Kokeilin erilaisia valotuksia koko ajan kuvatessani, ja kyllähän sieltä sitten loppujen lopuksi tuli sellaisia kuvia, jotka miellyttävät ainakin omaa silmää.
Sanni on mestari siinä sopivan käänteispsykologisessa ja hienovaraisessa suostuttelussa, millä myös minut saa kameran "väärälle" puolelle, joten myös minusta tuli lukuisia uusia kuvia.
Jätimme sunnuntaille viikonlopun varsinaiset pääkuvat, joihin oltiin suunniteltu oikein viimeisen päälle hieno merirosvoteema. Sannilta löytyi täydelliset vaatteet, ja jopa vanha upea ruori rekvisiitaksi. Ainoa ja isoin 'mutta' näissä kuvauksissa oli sää. Normaalit ihmiset olivat tuona sunnuntaina kömpineet koloistaan nauttimaan auringosta, joka paistoi lämpimästi pilvettömältä taivaalta. Minä sen sijaan kirosin - teemaan sopivasti - kuin merimies. Näin luonnonvalossa enimmäkseen kuvaavana ihmisenä olen oppinut sen, että kirkas ja tasainen pilvipeite on yleensä se paras kaveri, kun puhutaan kuvaussäästä.
No, koska miljöö oli jo päätetty enkä sitä halunnut muuttaa, niin piti vaan tehdä parhaansa noissa kamalan hankalissa olosuhteissa. Muunmuassa tästä syystä näissä kuvissa photoshop pääsi laulamaan oikein kunnolla, vaikka olisin luultavasti muutenkin tehnyt samanmoisia ratkaisuja. Kuvatessa tavoite oli lähinnä saada vaan Sannin kasvoihin tarpeeksi valoa, ettei ainakaan niitä tarvitsisi pilata sillä, että koittaa kaivaa yksityiskohtia jälkikäteen esiin. Kokeilin erilaisia valotuksia koko ajan kuvatessani, ja kyllähän sieltä sitten loppujen lopuksi tuli sellaisia kuvia, jotka miellyttävät ainakin omaa silmää.
Changes
I've been really lazy with this blog lately (my apologies), and it's because I don't have the motivation to write two blogs anymore - this one and the one I write in Finnish on my gallery site. So, I have decided to continue only this blog, but in Finnish. I know I have a couple of foreign readers, but if you're on Facebook, you can follow me in English there. Also, I won't stop posting photos, so those are always for everyone, no matter what language they speak. :)
Milla Kouhia Photography FB
Milla Kouhia Photography FB
Subscribe to:
Posts (Atom)